Treenipäiväkirjamme ei ole ollut ihan ajan tasalla, sorry.

Sen verran sain kuitenkin aikaiseksi, että siirsin kuukausiyhteenvetoon syyskuun. Tiitun treenimäärä kokonaisuudessaan oli alhaisempi kuin elokuussa, mikä olikin suunnitelmissa. Pieni harjoittelun keventäminen juuri kisojen alla näkyy. Samoin Tiitun treeneissä tapahtui harjoitusten tehon nousu, sillä pyöräily- ja juoksulenkkejä tuli syyskuuhun suhteellisesti enemmän kuin ennen.

Tumpun treenit jäi selvästi aitottua vähäisemmäksi. Ajatuksissa oli päästä tuonne 200km kokonaismäärään, mistä jäätiin selvästi. Syyksi yritän selittää kiireitäni, mutta tosiasia on kuitenkin laiskuus. Muutamalla pitkällä maastolenkillä, mitkä jäivät tekemättä pihatöiden yms. muiden syiden takia viikonloppuisin olisimme korjanneet paljon harjoittelun kokonaismäärää.

Syyskuusta voi vielä sen verran todeta, että olen tyytyväinen yksittäisten harjoitusten sujumiseen. Olemme selvästi oppineet jakamaan liikkumistamme tavoitteellisiin kehittäviin treeneihin ja sitten niihin nuuskuttelulenkkeihin, leikkimisiin ja muuten vain kävelemisiin. Yhä useammin lähden koirien kanssa lenkille ajatuksen kanssa siitä mitä tänään treenaamme, eikä vain siksi, että lähdetään.

Pientä miettimistä antaa hihnalenkkien määrä. Niistä koostuu noin puolet harjoitusmäärästämme. Ne ovat peruskestävyyttä kehittäviä reippaita kävelylenkkejä yleensä tutuilla hiekkateillä. Olen alkanut ajatella, että harjoittelun tehostaminen onnistuisi varsin kätevästi korvaamalla näitä hihnalenkkejä joillain muilla harjoitteilla. Monipuolisempaa ja varmaankin kehittävämpää olisi korvata niitä maastolenkeillä. Yksi suuri ongelma tässä on kahden keskenkasvuisen kanssa kulkeminen. Käytännön syistä tuo tiellä käveleminen usein houkuttelee. Se on myös varma tapa pitää harjoituksen teho riittävän matalana. Maastoon mentäessä koirat kuumenevat ja hepuloivat, joka nostaa harjoituksen tehoa, eikä se aina ole tarkoituksen mukaista. Etenkin se tapahtuu varmasti, jos koirat saavat olla vapaana.