Tämän hetkiset olosuhteet panevat miettimään apuvälineitä. Oikeastaan koko viikon on kylätiemme ollut täyttä jäätikköä. Kun jo orastavan talven rippeet viimein sulivat pois jäi hiekkatiemme pinta märäksi ja  pikkupakkasella satanut jäätävä tihkusade teki siihen peiliä muistuttavan pinnan. Pahinta on se, että ihan tumma hiekalta näyttävä pinta on petollisen liukas.

Koirien kanssa liikkuminen on ollut melkoista seikkailua. Tien kunnossapitäjä ei ole mitä ilmeisimmin nähnyt tarpeelliseksi tehdä asialle mitään, joten kaipa tässä sitten joutuu itse johonkin toimenpiteisiin ryhtymään. Pahasti merkit viittavat siihen, että nämä alkutalven kelit tulevat jatkossakin olemaan juuri tämmöisiä. Oikeasta talvesta voi vain haaveilla.

Pohdiskelin vaihtoehtoja. Talvilenkkeilyyn on useampikin jalkinevalmistaja tehnyt piikkareita muistuttavia lenkkitossuja. Nastoitettu pohja pitää jäällä, mutta kenkä on kuitenkin miellyttävä pitää jalassa. Ehkäpä tuollaisia on nyt lähdettävä etsimään. Toinen vaihtoehto on suunnistuksesta tuttu otsalamppu. Sen kanssa rohkenee umpipimeään metsään ja poluille lenkkeilemään, eikä liikkuminen olisi rajoittunut pelkästään valaistuihin teihin. Tarpeellisia varusteita toki, mutta jotenkin alkaa kuulostaa kovin välineurheilulta.

Ilman mitään selittelyjä karu totuus on, että näissä nykyisissä olosuhteissa koirien kanssa suunnitelmallisesti treenaaminen on mahdottomuus. Pimeässä töihin ja pimeässä kotiin, lenkkialustana peilijäinen tie, pururadalta säästösyistä sammutetut valot, järven ohuelle jäälle ei asiaa - jokaikiselle lenkille olisi autolla lähdettävä. Täällä suunnassa odotellaan kyllä kunnon pakkasia ja LUNTA.