Alkuun muutama sana maaliskuusta.

Pääsimme taas alkuun, vaikkei mitään merkittävää muutosta numerojen valossa tapahtunutkaan. Suurin muutos tapahtuikin asenteessa. Jäätiköiden ja lumihankien sulaessa on päästy juoksemaan. Onnistuimme aloittamaan varovasti kerta viikkoon maastossa. Pidin Tiitua paljon vapaana ihan oman jaksamiseni takia. Tien ja kovan alustan välttely näyttää olleen onnistunut, sillä vielä toistaiseksi omat jalkani ovat kestäneet rasituksen lisäyksen hyvin.

Pari viime viikkoa onkin ollut jo ihan harjoittelua. Olemme tehneet oikeasti suunnitelman mukaan ja onnistuneitakin harjoitteita. Kulunut viikko on sisältänyt jo kolme tehollista juoksuharjoitusta, jossa itse olen joutunut ponnistelemaan aikalailla. Lihakset ovat kipeytyneet, mutta muuten näyttää ihan hyvältä.

Tiitun juoksuharjoitteiden rasittavuutta olen pyrkinyt nostamaan siten, että vielä valjaissa tehtyjen vetojen päälle olen juoksuttanut sitä vapaana. Itseasiassa se juoksee paljon kovempaa ja joutuu tiukemmalle vapaana juostessaa, kuin mitä kanssani kytkettynä :)

Jo edesmennyt noutamme Riku oli mainio suunnistuskaveri. Se oppi jo nuorella iällä miten kuntosuunnistuskisoissa tulee käyttäytyä. Useasti se nenäänsä käyttäen löysi edelläkulkeneiden suunnistajien jälkien perusteella rastille ennen minua. Siellä se istui ja odotti isäntäänsä leimaamaan. Olimme eilen Tiitun kanssa ensi kertaa yhdessä rasteja hakemassa Kokkolan Suunnistajien kuntorasteilla  (B-rata, 4,1km). Juoksimme osan matkasta valjaiden ja vetonarun kassa ja osan Tiitu sai mennä vapaana. Opettelua vaatii. Muut metsässä kulkevat suunnistajat olivat pari kertaa vielä liian kiinnostavia ja niitä piti käydä moikkaamassa kiellosta huolimatta. Itselläni on sellainen periaate, ettei toisten suoritusta saa mennä häiritsemään. Tiitun on opittava, kuten Rikukin oppi, että muut kulkijat saavat mennä rauhassa. Loppumatkasta tulimmekin hyvällä menestyksellä lähes kävelyvauhtia niin, että sekä edellämme, että perässämme oli muita suunnistajia.

Harjoituksena tuollainen on koiralle mitä parhain. Niin ja toki myös isännälle... kaikessa hössötyksessä Tiitun kanssa unohtui suunnistaminen sen verran, että kiersimme osan rasteista väärässä järjestyksessä. Kommentoinkin Tiitulle, että ei sua voi peesata, sähän vedät ihan minne sattuu :)