Pitkästä aikaa tarinaa tännekin. Olemme koko ajan treenanneet epäsäännöllisen säännöllisesti. Innostuin jopa aloittamaan tunnollisesti päiväkirjan pitämisen. Sitä kun tuli pidettyä niin huolimattomasti, ettei kehdannut julkistaa. Kyllä sitä tuli kuitenkin pidettyä ja tekemisiä jotenkin seurattua.

Kaikkiaan talvi ja kevät olivat ihan hyvää treeniaikaa. Onnistuimme pidentämään vetolenkkejä ja vähän jopa rauhoittamaan vauhtia, jotta kestävyysominaisuuksien treenaminen onnistui myös vedätettäessä. Tehtiin etupäässä meren jäällä onnistuneita lenkkejä, joista nautti todella.

Sulanmaan kausi alkoi takkuillen. Omat jalkavaivani ovat pitäneet harjoittelumäärät aivan liian alhaisina. Koko ajan on menty kipurajalla päätavoitteena pysyä sen verran terveenä, että pystyy osallistumaan viime viikonlopun Jukolan viestiin. Canicross-lenkit koirien kanssa on tarkoituksella jäänyt vähälle. Kävimme kuitenkin Ulvilassa kisoissa Tiitun kanssa ja ihan hyvinhän se meni harjoitteluun nähden.

Ihan oikeasti on mielessä ollut tavoitteen laittaminen tiukasti syksyn Sm-canicrossiin. Tutkimattomat ovat kuitenkin herran tiet, kuten sananlasku sanoo. Tiitun 14.6. saama epileptinen kohtaus laittaa asioita vähän uuteen järjestykseen. Ensi järkytyksestä selvittyäni päätin kuitenkin, etten anna kohtauksen vaikuttaa yhteiseen tekemiseemme. Olemme viettäneet iloista yhteistä aikaa juoksu- ja hiihtoharrastuksen parissa. Se on ollut kannustavaa ja palkitsevaa, vaikka emme ihan niitä kirkkaimpia mitaleja kisoista tavoittelekaan. Tulemme jatkamaan treenaamista miten Tiitun ja myös oma terveyteni sallii. Tulevaisuus näyttää onko syytä tähän suhtautua jotenkin toisin.

Tänään kävimme tekemässä onnistuneen canicross-treenin molempien koirien kanssa. Kaikki oli niinkuin ennenkin. Tiitu juoksi halukkaasti, jaksoi hyvin ja oli iloinen itsensä saadessaan kehut vedon loputtua. Palutuminen tapahtui ihan normaalisti ja molemmat koirat hakeutuivat tyytyväisinä nukkumaan kotiin päästyämme.