Tänään tuntui syksyltä. Lämpömittari nousi iltapäivästä vaivoin +13 asteeseen ja vähän sateli vettäkin. Olen jo jonkin aikaa miettinyt mihin nämä meidän valkoiset pystyvät. Niiden jaksamista ei ole testattu juurikaan. Useimmat treeneistämme ovat olleet sellaisia, että koirat toki väsyvät, mutta selvittävät ne kuitenkin vaikeuksitta. No, tänään kun ilmakin oli viilennyt ajattelin sitten juoksuttaa kaksikkoa normaalia enemmän.

Teimme alkuun ihan normilämmittelyt kävellen ja hölkäten n.20min. Sen jälkeen otin fillarin ja molemmat koirat valjaisiin vetämään. Kuten arvelinkin virtaa oli molemmilla ja vauhti sen mukainen. Valitsin ensimmäiselle vedolle melko hitaan ja pehmeän alustan tarkoituksella - matkaa 3,07km aikaan 8.55min. Vedon jälkeen päästin molemmat koirat vapaaksi. Ne leikkivät ja ajoivat toisiaan takaa hakkuuaukiolla, jonka läpi kulkevaa hiekkatietä pöyräilin. Hetken ajeltuani tarjosin koirille vettä ja kytkin ne uudelleen. Käveltiin varsin huonokulkuista moottorikelkkareittiä ja talutin pyörääni.

Kun ura vähän parani, koirat pääsivät taas vetohommiin. Enin virta oli niiltäkin jo kadonnut ja sain ne vetämään hienosti ravaamalla. Kuljimme uraa pitkin noin 3km ja tulimme pinnoitetulle Karhin tielle. Koirille olikin melkoinen opettelu kulkea tien oikeaa laitaa. Taluttelin fillaria kunnes mottorikelkkareitti poikkesi jälleen tieltä metsään. Tästä vedimme seuraavan vedon varsin hyväpohjaisella, mutta todella mutkaisella hiekkatiellä - matkaa 2,36km aikaan 8,05min. Vedon jälkeen koirat saivat taas hepuloida hetken vapaana. Tarjosin niille vettä, mutta kumpaakaan ei kiinnostanut. Yllättävän hyvävoimaisina ne vielä olivat ja niiden hengitystieheys laski nopeasti vedon jälkeen. Ajelin hiljakseen hiekkatietä eteenpäin pitäen vuorotellen toista ja toista koiraa kytkettynä toisen juostessa vapaana mukana.

Viimeisen vedon suunnittelin jälleen niin, että palasimme tuttua uimapaikkaamme kohti. Sillä tavalla arvelin saavani vielä viimeisen puristuksen. Jouduimme palaamaa takaisin samaa varsin huonokulkuista moottorikelkkareittiä. Koirat olisivat vetäneet kyllä, mutta oma rohkeuteni ei riittänyt ja niinpä oli pakko jarrutella takajarrulla tuon tuosta. Tietenkin jarruttelu tekee koirien hommasta vieläkin raskaampaa vaikean maaston lisäksi. Olin todella yllättynyt miten pitkään ne kuitenkin jaksoivat tehdä töitä innokkaasti - etenkin Tumppu. Hiekkatielle päästyämme väsymys näkyikin jo vauhdissa, joka laski 12-14km/tunnissa, kun vauhti hyväpohjaisella tiellä koirien ollessa tuoreita nousee 25-30km/tunnissa. Uimapaikan läheisyys teki kuitenkin tehtävänsä. Kääntyessämme tutulle reitille vauhtia tuli vielä helposti lisää. Kun vielä innostin ja kiritin niitä, ne laukkasivat viimeisen n. 400m 28km/tunnissa. Matkaa viimeiselle vedolle kertyi 3,87km ja aikaa kului 12,05min. Kerrassaan hienoa. Molemmat joivat suurella halulla vettä. Ne läähättivät voimakkaasti, mutta uivat silti innokkaasti ilman keppien heittämistä veteen.

Lyhyen uinnin jälkeen lähdimme kävellen kohti autoa. Jätin fillarin autolle ja jatkoimme palauttelua hölkäten koirat kytkettynä. Väsymys näkyi niissä selvästi hengityksen pysyessä nopeana ja ne läähättivät melko pitkään. Päätin vielä katsoa miten ne jaksavat leikkiä ja riehua, jos päästän ne vapaaksi. Makupala palkkana tehtiin muutamia paikallamakuuu treenejä niin, että koirien välimatka metsässä oli n. 40m. Hyvin ne pysyivät paikallaan ja samalla saivat palautella vähän. Jatkettiin kuitenkin matkaa, sillä treeni ei ollut vielä valmis. Heittelin ja piilottelin koirille keppejä melko helppokulkuisessa metsässä. Kuljin itse n.4km aikaan 45min. Koirat juoksivat ja hepuloivat edelleen. Ainut selvä väsymisen merkki oli viileään ilmaan nähden voimakas läähättäminen. Muuten en olivat ihan hyvävoimaisen, iloisen ja aktiivisen oloisia.

Olin valmistautunut matkaan palautusjuomalla. Kolmen desin muovipulloon olin laittanut pari teelusikallista maltoa ja muutaman herkkunaksun antamaan makua. Jaoin annoksen tasan molemmille, jonka koirat joivat suurella halulla. Hyvä, hyvä! Sitten kytkin ne ja tulimme rauhallisesti kävellen takaisin autolle. Matkaa kertyi repussani olleeseen gepsiin kaikkinensa 18,8km eli koirille reilut 20km. Aikaa meni kokonaisuudessaan 1.56h, johon sisältyy pysähdykset ja uinti.

Yhteenvetona pystyy toteamaan, että koirat selvisivat varsin hyvin treenistä. Niiden tekemä työmäärä poikkeaa toisistaan jonkin verran, vaikka yhtämatkaa kuljettiinkin. Tiitu tekee töitä selvästi enemmän vetäessään paikoin yksin minua. Tumpun jaksaminen oli siltikin positiivienen yllätys. Hienoa oli myös huomata, että kolme aika tiukkaa vetoa onnistui hyvin. Positiivista oli mysö se, että pystyn jo jonkinverran vaikuttamaan siihen mitä vauhtia edetään. Ensimmäiset treenimme molempien koirien kanssa oli meinigillä satalasissa koko ajan. Ehkä päästään joskus siihen, että satalasissa mennään luvan kanssa, ja kun käsky käy silloin kuljetaan rauhallisemmin. Kun tähän päästään voi koirien kanssa harkita pidempienkin matkojen vedättämistä.