Olen yhä silloin tällöin tallentanut gepsiin liikkumistamme. Usein pidän sitä itse mukana ja puran sen tiedot sitten lenkin päätteeksi. Selailin myös vähän nyt kerättyjen tietojen valossa harjoituspäiväkirjaamme taaksepäin aikaan, jolloin arvioin vain kulkemamme matkan kartan avulla.

Olennaisin havainto liikkumisestamme on edelleen sen tietynlainen "tasapaksuus" tai samankaltaisuus. Päivät ja lenkit muistuttavat pitkällä aikavälillä aivan liikaa toisiaan. Huomasin myös, että todella pitkiä lenkkejä emme ole tehneet juurikaan. Keskimääräinen lenkkimme on noin tunti ja matkavauhti kävellen. Siis hyvin tyypillinen hihnalenkki. Toki olemme myös muuta tehneet, mutta niidenkin vaihtelu on ollut näin jälkeenpäin ajatellen liian pientä.

Koirat alkavat olla aikuisiässä ja niillä on jo hyvä liikunnallinen pohja. Jos verrataan ihmisurheilijaan, voisi ajatella niiden tulleen parhaaseen aktiivi-ikäänsä. Arvelisin niiden ns. pohjat kovallekin treenaamiselle olevan nyt varsin hyvät. Pohdin tätä siten, että niiden suorituskyvyn kohottaminen (jos se nyt ylipäätään on lainkaan tarpeen) tarvitsee muutosta treenaamisessa. Jos jatkamme kuten tähän asti, saavuttamamme taso pysyy, mutta kehittymistä tuskin enää merkittävästi tapahtuu.

Lueskelin myös ihan ensimmäisiä kirjoituksiani Tiitun ollessa vielä keskenkasvuinen ja ollessamme aivan alussa. Mainitsin useamminkin, että hitaasti kiiruhtaminen on avainsana. Tehdään töitä ajan kanssa ja tärkeää on nauttia tekemisestä koko ajan. Jälkeenpäin tässä olemme mielestäni onnistuneet mainiosti. Treenimäärämme ja myös liikkumisemme teho on noussut maltillisesti koko ajan. Olemme välttyneet loukkaantumisilta, rasitusvammoilta ja lihasjumeilta. Toki koiria on pyritty myös huoltamaan venyttelyin ja hieronnoin. Olennaisin asia on kuitenkin levon, ravinnon ja liikunnan rasituksen oikea suhde.

Seuraava askel otetaan nyt siihen suuntaan, että koirien kanssa käytettävä aika pyritään jakamaan vähän eritavalla. Ihan eri asia on miten tässä onnistutaan, mutta ajatus on kuitenkin kristallin kirkas. Yksittäisten treenien harjoitusvaikutusta on lisättävä. Tarkoittaa siis esim. sitä, että päivän liikunta tehdään joskus yhtenä pitkänä ja rasittavampana lenkkinä kahden sijaan. Siis ei kaksi kertaa päivässä 4km, vaan kerran 10km. Toisaalta myös niin, ettei kolmena päivänä 10km, vaan esim. 5km + 20km  + 5km. Yksinkertaista paperill, mutta kaavoihin ja rutiineihinsa kangistuneelle ihmiselle joskus ylitsepääsemättömän vaikeaa toteuttaa.

Pohdiskelin myös rasituksen lisäämistä. Ja tätä nimenomaan monipuolisuuden kautta. Koirille voisi tarjota oikeasti fyysisiä haasteita. Muistan joskus edesmenneen noutajani juosseen vapaana mukanani todella jyrkkää rinnettä uupumukseen saakka. Olen myös nähnyt hyväkuntoisen ajokoiran totaalisen uuvuksissa. Setäni saksanpaimenkoira uupui kerran päivän vaelluksella mukanamme niin, että meidän piti pätkiä kantaa sitä metsästä pois. Jos ajattelen meidän koiriamme, ei niiden rajoja tässä suhteessa ole juuri koskaan koeteltu. Terve aikuinen ja hyvin liikkunut koira palautuu kovastakin rasituksesta muutamassa päivässä.  Toki tuollaisiin treeneihin on edettävä vähitellen. Jospa pyrkisimme siihen suuntaan.