Kirjoitanpa tästä nyt ihan oman lukunsa Elinan kommentin innoittamana.

Yritin eilen etsiä netistä koiran maksimisykettä tai koiran sykkeen mittaamista, mutta en löytänyt apua. Sen sijaan hevosurheilussa on hevosten sykkeen seuranta harjoittelussa jo arkipäivää. Siihen on kehitetty oma ihan sykemittari. Pähkäilinkin, etteikö tuo laite voisi ihan hyvin toimia koirallakin - ainakin lyhytkarvaisella versioilla.

Oltiin eilen illalla oikein sykeenmittauslenkillä. Kuljettiin molempien koirien kanssa Houraatin vaihtelevassa hiihtomaastossa ja pysähdeltiin tuon tuosta mittaamaan sykettä. Tähänkin näymmä oppii niin koirat kuin mittaajakin. Loppumatkasta onnistui mittaaminen jo aika hyvin. Annoin seiso-käskyn ja kyykistyin koiran yli siten, että kiersin käteni koiran selän yli itseäni vasten olevan takajalan nivuseen. Valtimo löytyi joka kerta paremmin ja koiratkin malttoivat seisoa sen hetken liikkumatta paikallaan, kun hoksasivat mistä on kyse. Ei tämä niin vaikeaa olekaan - alku vain aina hankalaa.

Tein mittauksia eri vauhdeilla ja eri maastokohdissa. Normaali kävelyssä, jolloin oma sykkeeni oli noin sata oli koirien syke molemmin puolin 120. Mittasin sykettä 6sek ja 15sek ajan ja kerroin saamani tuloksen. Useampi mittaus antaa kyllä jo mielestäni aika varman tuloksen tasosta, millä liikutaan. Ei toki 100% tarkkaa lukemaa, mutta riittävän tarkan. Itse hölkätessä kevyesti oma sykkeeni nousi 120-130 ja koirien noin 140.

Vedimme sitten yhden tosi jyrkän mäen vähän kovemmin ylös. Oma sykkeeni nousi 155 ja Tiitulta mittasin hieman yli 160. Näytti siis siltä, että ero omaan sykeeseen kaventui koko ajan, mutta kuitenkin meidän sykeen reagointi rasitukseen oli hyvin samanlainen. Vetäisin tästä sellaisen nopean ja hyvin paljon oikaisevan johtopäätöksen, että koiran ollessa kytkettynä voi sen suorituksen tehoa oikein hyvin arvioida oman sykkeeni mittauksella. Palaan tähän vielä jatkossa, kunhan kokemuksia kertyy lisää.

Elina oli mitannut Ringon leposykkeeksi 54. Tuosta tuli mieleen muutaman ajatus. Aikoinani urheilin aktiivisesti, jolloin leposykkeen mittaaminen oli joka aamuinen rutiini. Sillä arvioitiin palautumista. Koholla oleva leposyke kertoo aina jostain muutoksesta elimistössä. Se voi olla merkki väsymyksestä tai jopa merkki alkavasta sairaudesta. Hyvin usein tiesin jo päivää paria ennen alkavan flunssa juuri leposykkeen oltua koholla. Pitäisin siis varsin hyvänä keinona kontrolloida koirankin palautumista fyysisesti raskaista suoritteista leposykkeen perusteella.

Toinen ajatus oli se, että miksi leposyke voi vaihdella eli se on yksilöllinen. Jos Ringolla se on lähempänä 50 ja Tumpulla lähempänä 60, on siihen varsin yksinkertaisia selityksiä. Kuten tuolla aiemmin kirjoitin kyse voi olla palautumisesta. Hyvin palautuneiden koirien leposykeissäkin voi olla eroja. Matala syke kertoo yleensä sydämen koosta tai paremminkin sen tilavuudesta, mikä on synnynnäinen ominaisuus. Sydän kykenee yhdellä supistumisella pumppaamaan verta elimistöön - toisella enemmän kuin toisella. Ison sydämen ei tietenkään tarvitse niin usein supistua. Pienen sydämen omaavien on kompensoitava tuota eroa supistumalla useammin. Tällä ei välttämättä tarvitse olla mitään tekemistä itse jaksamisen tai suorituskyvyn kannalta. "Koneet" vain toimivat eri kierroksilla.

Sydämen kokoon (tilavuuteen) ei voida merkittävästi vaikuttaa harjoittelemalla. Sen sijaan sydänlihaksen kokoon voidaan. Harjoitusvaikutus tekee sydämestä vahvemman. Kuitenkaan tämä ominaisuus ei ole niitä merkittävimpia suorituskyvyn kannalta, vaan se miten elimistö kykeneen sydämen pumpaaman veren kanssa toimimaan on huomattavasti tärkempää. Mutta ettei tämä paisuisi liikaa, siitä lisää jatkossa :)