Hellejakso on pikkasen haitannut tekemisiämme. Vielä iltaisinkin on lämpötila keikkunut reilusti yli kahdenkymmenen ja kaiken päälle kosteus joka on tehnyt ilmasta painostavan. Olen ottanut aika selvän linjan siihen, ettei kuumalla ilmalla lähdetä rasittavia lenkkejä tekemään. Jahka ikää ja kilometrejä koirille kertyy enemmän voidaan tässä suhteessa rimaa nostaa hieman. Nyt on kuitenkin rasittavat lenkit jätetty tekemättä.

Töiden alku on myös muuttanut aikatauluja. Koirien päivärytmiin on tullut selvä muutos, kun niiden yksinolo päivisin venyy aikaisemman neljän tunnin sijaan jopa kahdeksaan. Ilta on varattava sitten aina treeneihin ja jos jotain omia menoja tai suunnitelmia sattuu illaksi tietää se auttamatta päivän loppumista kesken. Koirien ruokailun ja lenkin väliin yritetään aina jättää ainakin tunti ruokailun molemmin puolin, joten optimaalisin aika treenailla sattuu heti töiden jälkeen ja siitä noin kahdeksaan illalla.

Edellisessä kirjoituksessani kerroin Tiitun leposykkeen olleen vähän koholla. Se pysyi noin vuorokauden normaalia ylempänä, mutta ei todellakaan näkynyt millään tavalla sen olemuksessa. Tiitu oli jopa normaaliakin energisempi ja leposyke onkin ollut jatkossa ihan normaali vähän alle 60.

Uusi havainto Tiitusta oli sen peitsaaminen muutamien maastolenkkien aikana. Tätä ei ole aiemmin sattunut. Peitsaaminen sattui ihan lenkkimme lopussa ja voitaneen laittaa väsymyksen tiliin. Ehkä toinen selittävä tekijä voi olla valjaissa kulkeminen. Molemmat koirat ovat oppineet, että valjaissa oltaessa kuljetaan edessä ja naru pysyy kireällä. Tätä ne noudattavat jopa liiankin tunnollisesti niin, että paikoin oma kulkeminen on vähän epämiellyttävää vedon ollessa turhankin kova. Parempi kuitenkin niin, että ymmärtävät valjaiden ja vetämisen yhteyden. Kun Tiitun peitsaamista tapahtuu vain valjaissa kulkiessa, voi sillä olla yhteys vetämiseen. Kävely on liian hidas ja ravi liian nopea etenemismuoto, jolloin Tiitu hakee peitsaamista. Koska se on muuten hyvässä kunnossa ja liikkuu innokkaasti, ei syytä huoleen.

Meidän ensimmäinen kisakoitos lähenee uhkaavaa vauhtia. Vaasan kisaan on aikaa vain reilu kuukausi. Mitä tässä nyt pitäisi sitten tehdä, jos näitä helteitä vielä jatkuu? Ei oteta mitään paineita. Mennään vain totuttelemaan ilmapiiriin ja nuuskimaan mitä kisoissa tapahtuu. Kun harrastesarjan matkatkin ovat pari-kolme kilometriä ja ajat edellisissä kisoissa olleet 15 minuutin paikkeilla ja siitä ylöspäin, arvelen meidän selvittävän matkan nykykunnossa helposti. Jos kuitenkin mahdollista, yritetään vielä tehdä Tiitun kanssa kilpailua matkivia harjoituksia eri paikoissa. Taitaa kuitenkin olla niin, että muiden koirien ja ihmisten hälinä muodostaa sen suurimman haasteen. Miten siinä onnistuu juokseminen yhdessä, se on se kysymys.

Tästä Porissa 19.5.2007 pidettyjen kisojen kuvagalleriaan. Innostukaapa muutkin!