Kirjoitanpa nyt yhdestä treenistämme, kun tuli luvattua.

Lauantai-aamu valkeni selkeänä ja kylmänä. Tehtiin ihan normaalit aamunuuskuttelut ja ruokailut. Vaikka mieli teki jo varhain päästä matkaan, odoteltiin hieman pakkasen lauhtumista. Pakkailin eväät ja koirille sekä valjaat, että panta ja taluttimet.

Ennenkuin päästin koirat autoon käveltiin vartin verran taluttimessa. Yleensä lähtemisen rituaaleista koirat jo tietävät minne ollaan menossa. Pieni kävely rauhottaa niitä kummasti. Ajeltiin meiltä noin seitsemän kilometriä meren rantaan Pirskerin leirikeskukseen. Käveltiin lämmittelykävelyt ja pienet leikitkin ennen matkaan lähtöä. Sitten reppu selkään, taluttimet pois ja koirat jakajalla vetonaruun. Itse hyppäsin suksille ja ohjailin koirat jäälle.

Keli oli mitä upein. Aurinko paistoi ja oli miltei tuuletonta. Jäällä oli liikuttu todella paljon moottorikelkoilla, joten oli jopa valinnanvaraa minne mennä. Yleensä lähdöt tuppaavat olemaan melkoista hurjastelua. Etenkin Tiitu vetää minkä jaloistaan pääsee. Olenkin pyrkinyt rauhoittelemaan lähtemistä niin paljon kuin mahdollista.

Vedettiin noin kolme kilometriä suoraa kelkkojen jälkiä merelle. Jälki oli niin leveä, että koirat mahtuivat hyvin juoksemaan rinnakain. Parin päivän takainen nollakeli ja yön kipakka pakkanen olivat tehneet pohjan kovaksi ja se kantoi koiria hyvin. Sitten otettiin uusi suunta toista jälkeä pitin ja vedettiin reilusti toinen mokoma yhä vaan molemmat koirat koko matkan villiä laukkaa. Sitten pidimme pienen tauon. Riisuin itse sukset ja käveleskelin ja nautin upeista maisemista. Olimme jo ulkona mantereesta viimeisten saarien luona avoimella jäällä.

Kun jatkoimme matkaa, oli lunta jo niin vähän jäällä, että koirat pystyivät liikkumaan muuallakin kuin kelkan jäljessä. Enin vetoinnostus oli ohi, joten jatkoimme matkaa koirat rinnakkain ravaamalla. Tässä vaiheessa pystyin jo itsekin tekemään hiihtoliikkeitä. Liikuimme varmaa reilut viisi kilometriä tasaisen mukavaa vauhtia saaren nokkaan, jossa pidimme sitten evästauon. Tässäpä pari kuvaa. Liikekuvan nappasin puolihuolimattomasti ilman tähtäilyjä toisella kädellä. Toisessa kuvassa koirat poseeraavat tauollamme.

Kohti saaria...

Tauolla koirat saivat palaset energiapatukoista ja temmeltää hetken vapaina, kun itse nautin kuumaa kaakaota. Jatkoimme matkaa kohti mannerta. Alkumatka tauon jälkeen mentiin taas ravaamalla. Kun pääsimme niemen kärjen suojaan oli lunta taas niin paljon, ettei muualla kuin kelkan jäljessä voinut kulkea. Innostin Tiitua loppukiriin ja se intoutuikin vetämään hurjalla laukalla pitkä ravaamisen jälkeen. Tässä vaiheessa Tumppu alkoi jälleen vain juosta naru löysällä. Kun se kuitenkin juoksi ihan innokaasti, annoin Tiitun vetää. Noin viiden kilometrin aika kovan vedon jälkeen lähestyimmekin leirikeskusta ja otin vauhdin pois.

Loppumatkan tulimme ihan kävelyvauhtia nuuskutellen kivet ja laiturinnokat. Koirat söivät innokkaasti lunta ja annoin niille vielä palat energiapatukasta. Hyvän palauttelun jälkeen koirat autoon jo kotiin.

Kaikkiaan matkaa kertyi lähes 20 km, johon sisältyi kaksi (ensimmäinen ja viimeinen) lähes kilpailuvauhtista vetoa ja kolme rauhallisemmalla vauhdilla. Koirat jaksavat tällaisen matkan hyvin, vaikka niiden "työmotivaatiossa" onkin vetämisen suhteen melkoinen ero. Hyvin selvästi huomaa miten ne taukojen aikana palautuvat ja ovat taas innolla valmiita matkaan. Koirien käyttäytyminen eroaa myös taukojen aikana. Tumppu rauhottuu makoilemaan jo hyvinkin lyhyen tauon aikana, kun Tiitu puolestaan uteliaana tutkii ja touhuaa koko ajan.

Upea retki jälleen koirien kanssa. Ne liikkuvat hyvin ja halukkaasti. Niitä ei todellakaan tarvitse käskeä tai pakottaa vetämään oikeastaan päinvastoin. Tämän talven kelit ovat kyllä suosineet meitä. Käväisi jo mielessä miten paljosta taas jäämmekään paitsi, kun kesä alkaa tehdä tuloaan ja jäät lähtevät.