Sain tänään niin paljon aikaiseksi, että päätin juosta Tiitun kanssa sen saman testijuoksun, minkä juoksimme Tumpun kanssa toukokuussa. Hyvin suurella mielenkiinnolla mietiskelin tulevaa testiä. Onko sen aika edes vielä?

Tulin siihen tulokseen kuitenkin, että olemme niin paljon liikkuneet, ettei tuon matkan juokseminen ole Tiitulle mikään riski. Myös Vaasan canicross-kisa lähestyy ja sitä varten tarvitsemme vielä muutamia hyviä juoksutreenejä enemmän koulutusmielessä kuin kuntotreenien takia. Sää oli mitä parhain, viileä hieman tuulinen ja poutainen. Tiitun päivä oli varsin kevyt, kuten muutama edellinenkin päivä on ollut. Lähdettiin autolla Houraatiin töiden jälkeen puoli viiden aikoihin.

Testin yhteenveto
Matka: n. 3km  (ajan perusteella oltava alle)
Aika: 9.40,2
Tiitun sykettä en saanut mitattua luotettavasti, sen voimakaan hengityksen takia.
Kaitsun syke testin aikana 182-197
Kaitsun syke 5 min suorituksen jälkeen 122
Kaitsun syke 10 min suorituksen jälkeen 115

Tiitu juoksi alusta lähtien todella hienosti. Se on selvästi hoksannut, mistä tässä on kyse. Koko matkan aikana se pyrki vain kerran sivuun ylittäessämme leveän ojan, jonne se olisi mielellään varmaan mennyt uimaan (!). Muuten koko matkan vetonaru oli tuikalla ja Tiitu juoksi edessäni. Sillä siis olisi ollu menohaluja enemmänkin. Erityisen tyytyväinen olen avusta, jota sain jyrkissä nousuissa. Niissä Tiitu vetämällä avusti minua selvästi. Myös pari jyrkähköä alamäkeä mentiin hienosti. Kaikkiaan siis hämmentävän hyvä suoritus. Itse olin kyllä tosi tiukalla. Viimeinen kilometri oli tuskaa. Jalat eivät enää toimineet ja henki ei kulkenut. Jotenkin silti sain tsemppiä ja roikuin henkitoreissani Tiitun perässä. Välillä se "säälien" kurkisteli taakseen, että onko joku hätänä kun sellainen huohotus kuuluu.

Aika oli siis yli minuutin parempi kuin Tumpun kanssa toukokuussa. Parannus on melkoinen. En ikinä olisi uskonot pystyvämme tuohon. Selittävänä tekijänä on varmaan oman juoksukuntoni selvä paraneminen keväästä. Jokin merkitys on myös vauhdinjaolla. Tiitu lähti maltillisemmin matkaan ja jaksoi pitää samaa vauhtia koko matkan yllä. Tumppua sen sijaan joutui kirittämään viimeisissä nousuissa. Tässä lienee aika merkittävä tekijä. Kova luonne ja periksiantamattomuus ovat ominaisuuksia, joilla mennään silloin, kun tuntuu pahalta ja kapasiteetti on kuormitettuna äärimmilleen. Tietenkin osa syy on myös kesän treenaamisellamme. Myönnettävä se on hyvillä mielin. Tiitu on aika hyvässä kunnossa. Tänäänkin se juoksi juoksemisen ilosta ilman pakkoa :)

Mittasin juuri sen leposykkeen (pari tuntia treenistä), kun se vetelee sikeitä. Syke oli 56, eli loistavasti on palatunut. Ilmeisesti homma oli Tiitulle melko kevyt, minä vain oli niin tiukalla :)