Niin se vaan taas kuukausi meni ja ollaan syksyssä. Syksy on kyllä mukavaa aikaa. Helteet hellittää ja muutama hallayö vie sääsket sun muut itikat mennessään. Nyt on ihanteellisin aika kulkea metsässä koirien kanssa. Perinteisesti tämä aika on ollut sitä, jolloin viikonloput ovat menneet syysretkillä milloin missäkin koirien kanssa. Viime syksynä Tiitu oli vielä niin pieni, ettei päiväreissuille ollut asiaa. Nyt mukaan on aina valmiina kaksi karvakuonoa. Näistä päivistä pitää nauttia ja ottaa kaikki irti aina, kun se vaan on mahdollista. Nämä ovat juuri niitä hetkiä, jotka sitten piirtyvät pysyvinä kuvina mieleesi, eikä niitä viedä pois vaikka yhteinen aika koirien kanssa viimein täytyy.

Meni vähän filosofoinniksi. Palataanpa arkeen.

Tein tuonne oikeaan palkkiin linkin treeniyhteenvetoon. Sieltä löytyy kuluneiden kuukausien yhteenveto tekemisistämme. Selitetäänpä vähän mitä mikäkin tarkoittaa. Heinäkuun helteillä ja vielä loma-aikaan oltiin paljon vaan pihalla. Silloin koirat saivat paljon perusliikuntaa pihalla touhuamisen muodossa. Se osaltaan laski heinäkuun kilometrimäärää. Silti elokuussa saatiin enemmän aikaan ja liikkumisen kokonaisrasitus oli varmaankin suurempi. Mikä olikin selkeä tavoite. Siinä siis onnistuttiin.

Selvä muutos saatiin aikaan myös vauhdikkaampien lenkkien osalle. Juoksu- ja pyöräilylenkkien määrät tuplattiin, mikä on hyvä saavutus. Tekemisen rytmitystäkin saatiin paremmaksi, vaikka siinä edelleenkin on parantamista erityisesti Tumpun osalta. Kuten edellä kirjoitin nyt on menty vähän Tiitun ehdoilla ja jatkossa on sitten Tumpun vuoro. Elokuulle saatiin jo pari melko pitkää lenkkiä. Yhä me niiden kanssa ollaan varovaisia, ettei innostuta liikaa. Kyllä niitä vielä ehtii.

Kaikkiaan olen tyytyväinen. Pitää toki muistaa, että vielä määrät ja yksittäisten lenkkien pituus eivät päätä huimaa. Onhan esim. kestävyyskokeeseen tai vaikkapa koirahiihdon pitkän matkan kisaan (20-30km) meillä vielä huimasti matkaa. Edetään kuitenkin rauhassa askel kerrallaan ja opetellaan keräten kokemuksia.