Tänään sattui töistä iisi päivä, joten pääsin valoisaan aikaan lenkille. Piti heti hyödyntää mahdollisuus ja kelejäkin uhmaten lähdettiin Tiitun kanssa suksimaan ensi kertaa näille lumille. Latupohjille ei ollut oikein asiaa, mutta Karhin hiekkakankailla oli metsäautoteiden pohjille jäänyt nipin napin sen verran lunta, että pääsi kokeilemaan.

Homma sujui mainiosti, joskin olosuhteet eivät kaikin ajoin olleet reitillä kehuttavat. Nuoskakelillä painautuneet autonrenkaiden jäljet olivat nyt melkoisella jäätiköllä, kuten kuvastakin näkyy. Löydettiin me sentään sellaisia tienpätkiä, joilla ei ollut kukaan liikkunut. Niillä olikin upeaa mennä. Tiitu saikin pahimmat kohdat juoksennella vapaana, sillä sen oli pakko saada juosta juuri tuossa liukkaimmassa kohdassa ja liukastelikin siinä muutaman kerran.

Lähdettiin taas matkaan hissukseen kävellen. Laitoin itse sukset jalkaan vajaan kilometrin käveltyämme. Kytkin Tiitun vetonaruun ja niin sitä mentiin. Lyhyt vajaa kilometrin pätkä ja päästin Tiitun taas vapaaksi. Kun löysin paremman pohjan kytkin sen taas uudelleen ja vedettiin noin kaksi kilometriä tosi hienosti. Sitten vähän leikittiin ja otettiin pari noin 500m todella vauhdikasta vetoa mutkaisella tieosuudella. Siis todella vauhdikkaasti.

Sitten tulimme pitkän pätkän niin, että Tiitu oli vapaana. Loppupuolella lenkkiä tehtiin vielä yksi kilometrin mittainen veto, sama mikä alussakin. Loppujäähdyttelty tehtiin niin, että jätin itse sukset pois ja käveltiin metsässä. Aikaa meni noin 1.10h ja kartasta mitattuna matkaa tehtiin n.10km. Todella mukava lenkki.

Kunpa kelit paranisivat niin, pääsisi itsekin rennosti hiihtämään. Nyt oli välillä melkoista taiteilua pystyssä pysymisen kanssa. Karkea jäinen lumi myös kuluttaa selvästi tassuja. Mitään vaurioita ei kuitenkaan tullut, mutta tarkkana saa olla ja tarkistelinkin Tiitu tassuja useampaan kertaan matkan aikana.