Oma kunto ei ole vieläkään kovin hyvä. Flunssa ei tule, mutta olo on edelleen vähän sairas. Itseäni säästäkseni uskaltauduin kokeilemaan Tiitun kanssa ensimmäistä kertaa koirapyöräilyä. Nyt siis oli kyse kilpailunomaisesta suorituksesta, jossa koira juoksee valjaissa edessä ihan kuten hiihdossa tai koirajuoksussa.

Huolellisten valmistelujen jälkeen päätin, että paikka jossa kokeillaan pitää olla liikenteeltä suljettu tasainen ja riittävän leveä ura. Maaston pehmeys oli myös yksi kriteeri. Niinpä suunnistimme tuttuihin Karhin kangasmaastoihin, jossa risteilee pehmeäpohjaisia hiekkateitä. Itse varustauduin tietenkin kypärällä ja hanskoilla, sekä tietty puhelimella.

Alkulämmittelyt tehtiin kävellen ja vähän hölkäten. Tiitu sai tehdä myös tarpeensa, ettei hätä iske kesken kovimman vauhdin. Tiitulle puin huskyvaljaat ja vetonarun kiinnitin itseeni lantiovyöhön. Pienen lämittelyn jälkeen hyppäsin maastopyörän selkään ja Tiitulle käsky mennään. Kaikki sujui ihan kuten juostessakin. Ainut mikä tuntui vähän häiritsevän oli pyörän jarrujen ääni, mitä Tiitu muutaman kerran vilkaisi vähän epäluuloisesti. Yritin pitää vauhdin mahdollisimman rauhallisena, mutta aika pian huomasin Tiitun keskittyvän paljon paremmin tekemiseen, kun se sai vetää kunnolla. Ensimmäinen veto oli noin kilometrin mittainen ja sujui todella hienosti.

Käännyttiin takaisin ja kiinnitin kokeeksi vetonarun pyörän ohjaustankoon. Tämä ratkaisu oli selvästi huonompi, sillä narun löystyessä se meni parikin kertaa eturenkaan alle ja oli pysähdyttävä. Kiinnitin narun takaisin vyöhön ja matka jatkui. Ainut ongelma syntyi, kun ohitimme kesäisen uimapaikkamme. Tiitulla oli selvä muistikuva missä hiekkamontussa uimapaikka on ja se pyrki kesken vauhdin oikaisemaan vasemmalle uimaan. Tuli paniikkijarrutus. Pienen neuvottelun jälkeen matka jatkui ja Tiitu veti loppuun asti tosi innokkaasti. Toinen veto oli n. 3 km.

Onnistunut ensimmäinen kokeilu. Huomasin kyllä, että tässä on kyseessä ihan eri laji kuin koirajuoksu. Vauhti on välillä melkoinen ja itse pitää olla todella keskitynyt koiran mahdollisiin äkkinäisiin liikkeisiin. Meillä ei vielä ole nuo oikea-vasen-suoraan käskyt täysin hallinnassa, joten risteyksiin on mentävä varoen. Kulkemista helpottaa paljon, jos tiedät koiran osaavan ja noudattavan annettuja kääntymiskäskyjä. Kaikkiaan tosi hauska kokemus ja tässä kyllä pääsee huonokuntoinenkin helpommalla, kuin juoksussa.