Tuntuupa tosi hyvältä.

Riihimäen SM-canicross lähestyy kovaa vauhtia. Olemme pyrkineet siihen, että tekemisemme tähtäisi parin viikon päästä kisattavaan 2,5km kisaan. Uskon vakaasti, että kokonaisuuden näkeminen ja isojen linjojen ollessa oikeita, ei pienten virheidenkään tekeminen kaada kokonaisuutta. Kirjoittelin tästä jo silloin, kun Tiitu oli vasta pentu. Hitaasti kiiruhtamalla ja oikeita asioita tekemällä, tulee tuloksia enemmin tai myöhemmin. Tietenkin on myönnettävä, että canicrossin todellisten huipujen tekemiset ovat meihin verrattuna vielä ihan omassa kastissaan.

Oma urheilemiseni on luokiteltava kuntoilun ja harrastamisen välimaastoon. Koko kesän kestänyt akillejänteiden kanssa tuskailu ja taiteilu ei ole mahdollistanut säännöllistä treenaamista. Kuitenkin kaikki se mitä olemme tehneet koirien kanssa, on vienyt meitä eteenpäin koko ajan. Arvelin jo viime syksynä ennen SM-kisoja juoksemamme testijuoksun olevan parasta mihin tulemme pystymään. Tuo arvelu mureni tänään ihan täysin.

Juoksimme Tiitun kanssa iltapäivällä perinteisen testijuoksumme. Hyvien alkulämpöjen jälkeen (siis etenkin itselleni) oli jotenkin sellainen kutina, että hyvältähän tämä tuntuu. Tiitu oli varsin hyvin perillä, mitä tässä ollaan tekemässä. Lähtöpaikalla kahden männyn välissä se odotti malttamattomana matkaan pääsemistä. Alku oli varsin rauhallinen, ei mitään päätöntä ryntäämistä. Väli 700m-1500m mentiin kuitenkin sitten minulle liian lujaa ja joudun vähän antamaa periksi. Lopun kovat nousut onnistuivat parhaiten mitä koskaan testijuoksuissamme. Tiitu pystyi auttamaan minua merkittävästi. Viimeiseen nousuun kiritin sitä vielä ottamaan loppukirin ja se vetikin minut perässään mäen päälle. En ollut uskoa silmiäni pysäyttäessäni kelloni aikaan 8.22,7. Yli 40 sekunnin parannus ennätysaikaamme.

Jälkeenpäin pohtiessani juoksua oli se tasapainoisin yhdessä juoksemamme. Tiitu ei turhaan väsyttänyt itseään alkumatkasta, eikä minun tarvinut sen matkantekoa jarruttaa. Jyrkissä alamäissä se malttoi odottaa minua ja teki ylämäissä valtavasti töitä vetäessään minua. Huippua!  Ilman muuta osatekijänä on myös se, että Tiitu on nyt epäilemättä suorituskuntonsa osalta elämänsä parhaassa kunnossa. Se palautui nopeasti ja oli hetken päästä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Oma juoksemiseni ei ollut helppoa, mutta se olikin odotettavissa. Kuitenkin muutamat hyvin lyhyet suunnistuskisat ja muutamat koirien kanssa tehdyt vetoharjoitteet ovat nostaneet omaakin suorituskykyä yllättävän nopeasti. Muuten tuollainen ajan parannus ei olisi mahdollista.

Erityisen hienolta tuntuu näillä testijuoksuilla todentaa omaa kehittymistämme. Yhdessä tehdyt asiat saavat uudenlaisia merkityksiä. Nämä ovat myös niitä yhteisten kokemusten helmiä, joita matkan varrella kertyy sitten elämän helminauhaksi ja niitä on kiva muistella, kun tulee aika solmia nauhan päät joskus yhteen.

Tiitu 8.10.2009
matka:n. 2,7km
aika: 8.22,7

Tiitu 9.9.2009
matka: n. 2,7km
aika: 9.50,1

Tiitu 10.10.2008
matka: n. 2,7km
aika: 9.08,2

Tiitu 8.8.2008
matka: n. 2,7km
aika: 9.38,8

Tiitu 12.6.2008
matka: n.2,7km
aika: 10.09,1

Tiitu 6.9.2007
matka: n. 2,7km
aika: 9.40,2