Tänään kokeiltiin ensimmäisen kerran vetotreeniä molempien koirien kanssa. Tehtiin reilun puolentoista tunnin treeni. Ensin lämmiteltiin vähän talutin kytkettynä pantaan ja sitten molemmille huskyvaljaat. Kytkin koirat haarottimella yhteen ja siitä vetonarun lantiovyöhöni kiinni.

Alku oli vähän säätämistä, mutta ottaessani polulla ensimmäiset juoksuaskeleet ei koirilla ollut epäselvää mitä sitten tehdään. Minun oli pakko huutaa pysähtymiskäskyä jo parinsadan metrin jälkeen. Vauhti oli sen verran hurjaa ja koirien veto voimakasta, että tulin perässä täysin hallitsemattomasti. Kimurantti tilanne. Koirat kyllä ymmärsivät vetämisen idean ja vetivät rinnakkain todella innokkaasti ilman mitään kiinnostusta toisiinsa. Minun pitäsi jotenkin saada nyt taottua niiden päähän, että vetää voi vähän hiljaisemmallakin vauhdilla.

Hissukseen hölkäten tai kävellen hommasta ei oikein tullut mitään. Kaikki hajut kiinnostivat enemmän. Heti antaessani mennään-käskyn ja otettuani uudelleen ensimmäiset juoksuasekeleet tuli koiriin eloa ja veto alkoi sujua. Päätin, että edetään lyhyitä vetoja kerrallaan, että jaksan itse roikkua mukana. Kolmannella vedolla meno vähän jo tasaantui ja aloin pysyä paremmin vauhdissa. Pysähtymiset sujuu jo tosi mallikkaasti. Molemmat koirat jäävät seisomaan paikalleen. Treenattiin tätä mm. muutamissa polkujen ja hiekkateiden risteyksissä hyvällä menestyksellä.

Valitsin myös reitiksi vähän huonompiakin polkuja, joitka risteilivät tiheässä polkuverkostossa. Kohtalaisen hyvin koirat seuraavat samaa polkua. Käänökset risteyksissä 90 asetta oikealle tai vasemmalle ovat vähän vielä hakusessa. Toki hyviäkin käännöksiä tehtiin, mutta muutamissa koirat yrittivät kaikkiin muihin suuntiin ensin. Kovassa vauhdissa on kyllä näiden käskyjen kanssa tekemistä. Voin vain kuvitella miten homma sujuu talvella suksien kanssa.

Loppuverryttelyt palauteltiin taas taluttimessa. Vähän oli alkuun veto edelleen päällä, mutta kohtalaisen nopeasti päästiin normaaliin hihnakävelyyn. Yllättävän onnistunut ensimmäiseksi kokeiluksi. Ollapa talvi ja jonkinmoinen kelkka, millä vedättää moottorikelkan jälkeä pitkin molemmilla koirilla. Toivotaan hyvälumista talvea, että päästään kokeilemaan. Toinen vaihtoehto on tietenkin nostaa omaa juoksuvauhtiaan, mikä ei ehkä sittenkään tunnu yhtä houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Kaikkiaan ollaan päästy nyt siihen vaiheeseen, että voimme tehdä selkeitä vetotreenejä. Varsin nopeasti on siihen koitenkin lopulta päästy ilman mitään ihme temppuja. Hitaasti kiiruhtamalla, kerta kerralta matkaa pidentämällä ja koirien into vetämiseen säilyttämällä on edetty. Lumia odotellessa tehdään koirajuoksu ja -pyöräilytreenejä kerran pari viikossa vähitellen vedettävää matkaa pidentäen. Varsinaisia maksimiaalisia nopeustreenejä tehdään ehkä vasta talvella hiihtäen.