Ajateltiin kokeilla miten hiihtäminen Tiitun kanssa sujuu, kun Anne ja Tumppu tulee häiriöksi jäälle ottamaan kuvia. Täytyy kyllä rehellisyyden nimissä sanoa, ettei se oikein sujunut. Jäällä puhalsi ilkeä viima ja kun pakkastakin oli kymmenkunta astetta, oli melkoisen hyytävät olosuhteet.

Tässä poseerataan Tiitun kanssa. Ajattelin jo alkuunsa, ettei tästä helppoa tule, sillä Tiitu on niin laumasidonnainen. Se uikuttaa muissakin tilanteissa Annen ja Tumpun perään. Niin kävi vähän nytkin. Kovalla innostamisella se kyllä tuli mukana, mutta vetämisestä ei kyllä ollut tietoakaan.

Tässä mennään poispäin ja kuten kuvasta näkyy, ei tämä aina niin helppoa ole. Toisaalta hyvin ymmärrettävää, sillä eihän me tällaisia harjoitteita ole koskaan tehtykään. Ehkä pitää aloittaa vähän pienemmällä häiriöllä ensin. Varmaankin myös avoimella jäällä on oma osuutensa. Polulla tai latu-uralla mentäessä on etenemissuunta paremmin selvillä. Jatkossa treenataan niin, että Anne saa tulla yleisöksi ladun varelle seisoskelemaan ja me Tiitun kanssa yritetään ohittaa. Nyt lauman hajoaminen, kun lähdettiin erilleen oli Tiitulle liian vaikea pala. En tarkoituksella halunnut sitä liikaa käskeä, vaan tärkeää on mielestäni pitää vetäminen koiralle mukavana.

Tultaessa takaisin koti kuvaajaa ei vetohaluista ollut puutetta. Yleensä homma sujuukin juuri näin, oltiinpa sitten liikkeellä juosten, pyörällä tai hiihtäen. Myöskään muut oudot ihmiset tai maastossa liikkujat eivät ole vetämistä juurikaan häirinneet. Anne ja Tumppu sen sijaan olivat turhan kova haaste tällä kertaa.