Jep, jep.

On käyty tällä viikolla tiistaina ja tänään juoksulenkillä niin, että molemmat koirat valjaissa. Tiistaina kokeilin molemmille koirille omaa vetonarua, mutta se ei oikein toiminut. Manmatin vyössä on vetonarulle koukku, ja kun siihen laittaa kaksi narua ne kiertyvät ikävästi toistensa ympärille koirien vaihtaessa paikkaa. Tänään minulla oli yksi vetonauru, johon kiinnitin koirat jakajaa käyttäen. Tämä toimii kyllä selvästi paremmin.

Itse juokseminen on minulle kovin tuskaista edelleen. Koirilla on ihan selvästi "hiihtovaihde" päällä. Suksilla vedätettäessä ne voivat juosta omaa vauhtiaan, useimmiten ensimmäiset kilometrit maksimia. Juostessa tämä onkin vaikeampi yhtälö. Viime syksynä onnistuin juostessa käskyttämällä säätelemään koirien vauhtia. Nyt talven jäljiltä tämä tuntuu olevan vähän työn ja tuskan takana. Into vetämiseen on niin kova, että sen hillitseminen omaan vauhtiini sopivaksi ei tunnu sujuvan.

Molempina päivinä tehtiin pienet alku- ja loppu kävelyt, sekä n. 7 km:n juoksulenkki. Tänään loppumatkasta homma sujui jo paikoin mallikkaasti, mutta alku oli kyllä melkoista ryntäämistä. Oikeastaan tämä on vähän pulmallinen tilanne. Koirat ovat oppineet suksilla ollessa vetämään. Nyt niitä käsketään vain hölkkäillä. Olisi mukavaa antaa niiden vetää, mutta juoksijan lahjani ei kyllä siihen anna mahdollisuutta. Jalat kipeinä tässä taas ollaan...

Mukava on huomata Tumpun parantavan edelleen. Tänäänkin sillä oli menohaluja ihan yhtälailla kuin Tiitulla. Se juoksi ihan koko matkan naru tiukalla,  mitä vastaavalla lenkeillä viime syksynä ei usein tapahtunut. Siksipä voitiin tänään juostakin koko matka ilman pysähdyksiä tai nuuskutteluja. Tiitun kanssa oli pieniä ongelmia ravin kanssa. Se joko laukkaa tai sitten peitsaa tai menee lavia eli ep:nä (siis etupää ravilla ja takapää laukalla, kuulemma termi tunnetaan ravipiireistä sanoo Anne). Olen melko varma, että kyse on vain liiasta innosta vetää, koskapa vapaana kulkiessaan se ei peitsaa koskaan vaan ravaa puhtaasti. Tänäänkin se siirtyi aina heti raville, kun vetonaru löystyi.

Se mistä tuo vetäessä peitsaaminen johtuu onkin mielenkiintoinen juttu. Yritin tänään sitä tutkailla ja todellakin kyse on takajalkojen voimakkaasta käytöstä vetäessä. Tiitu hakee selvästi painetta takajaloilleen oikein nojaten rintaansa valjaita vasten, jolloin takajalat työskentelevät vähän niinkuin itsenäisesti. Ja täytyy kyllä sanoa, että melkoisen voiman se kykeneekin kehittämään. Tätähän ei siis tapahdu hiihtäessä lainkaan, sillä sukset luistavat niin hyvin, ettei vastaavaa voimaa tarvitse tuottaa.

Noh, eiköhän tämä juokseminenkin ala taas sujua muutamien treenikertojen jälkeen.