Kirjoitanpa toissapäiväisestä treenistä muutaman rivin itselleni muistiin. Vaikka sää oli aika lämmin rasittavalle treenille, päätin silti tehdä sellaisen. Onneksi ei kuitenkaan ihan helle, sillä lämpötila oli +18.

Mielenkiinnosta halusin kokeilla koirien vauhtia koirapyöräilyssä, jos sitä verrataan canicrossiin. Siispä jo tutuksi tulleelle testiradallemme Houraatiin. Lähtöpaikka ei ollut ihan sama (n. 200m kauempaa), mutta muuteen samaa rataa. Tässä on Tiitun kanssa juosten tekemämme testit.

Tiitu 10.10.2008
matka: n. 3km
aika: 9.08,2

Tiitu 8.8.2008
matka: n. 3km
aika: 9.38,8

Tiitu 12.6.2008
matka: n.3 km
aika: 10.09,1

Tiitu 6.9.2007
matka: n. 3km
aika: 9.40,2

Ajattelin, että vedätän nyt pyörällä vähän pidemmän matkan. Juostessa testi päättyy rankan ja jyrkän mäen päälle. Emme ole koirien kanssa juurikaan treenanneet fillarilla näihin jyrkkiin mäkiin. Huomasin, että pyörän päältä jalkautuminen vetävien koirien kanssa on oma episodinsa. Eritoten sitä on uudelleen pyörän selkään hyppääminen. Matkalla tuo piti tehdä pariinkiin otteeseen, eivätkä ne ihan sujuvasti menneet. Tullessamme juuri tuohon testijuoksumme lopetuksen kohdalle, sain mäen päällä sotkittua vetonarun, pyörän ja koirat. Selvitykseen kului tovi, mutta silti sain kuitenkin välillä napattua väliajaksi 8.05. Saatuani koirat taas vetovalmiiksi jatkettiin vielä reittiä takaisin lähtöpaikalle, että saimme kokonaismatkaksi vähän yli 5km. Loppuaika oli 15.15.

Vaikea arvioida paljonko nuo pyörän selästä ja selkään hyppäämiset hidastavat, mutta tuo narun sotkun selvittäminen vei kyllä aikaa minuutteja. Arvelisin, että sama reitti juosten 9min menisi fillarilla jopa reilusti alle 7min. Loppuajasta 15min voi hyvin otta pari minuuttia pois. Luulisin myös, että vain Tiitun kanssa etenemme nopeammin kuin yhdessä Tumpun kanssa. Koirien ollessa yhdessä on alku tavattoman vauhdikas ja se on Tumpulle liikaa. Se vetää "ylivauhtia" alkuun ja hiipuu sitten loppua kohden. Tiitu jaksaisi selvästi paremmin pitää vauhtinsa. Nyt Tumppu on "jarruttava" tekijä matkassa. Erityisesti tuo tulee esille vaativammassa maastossa ylämäessä. Päästyäni viimein mäen päällä pyörän selkään joutui Tumppua innostamaan todella paljon, että se lähtisi uudelleen vetämään. Tiitu sen sijaa hinaa perässään sekä minua ja pyörää, että Tumppua. Matkaan päästyä ja kaikki alamäet Tumppu menee kyllä innokkaasti. Ehkä kyse ei kaikilta osin ole Tumpun väsymisestä, vaan myös innosta vetää. Siltä puuttuu siihen motivaatio.

Kaikesta huolimatta vauhti paranee edelleen. Ja jos vertaan koirien jaksamista vuoden takaiseen ollaan menty paljon eteenpäin. Erityisesti Tumppu on mennyt.